Cake Factory

Lyytin harrastuksena on ollut jo pidemmän aikaan erilaiset kakkuväkerrykset niin pieniin kuin isoihin pippaloihin. Lyytin partyissa pöydästä löytyy aina vähintään yksi kakku eikä juhlallisuuksiin myöskään saavuta koskaan tyhjin käsin. Tämä harrastus on ystäväpiirissä hyvin tunnettu ja halusimmekin nyt jakaa vähän kakkutaidetta muillekkin. Makuaisti joutunee kuitenkin tyytymään pelkkiin mielikuviin... Sorry!

 

 

 

Lyytin bravuuri on varmastikkin juustokakku. Juustokakkuja on päässyt juhlapöytiin erilaisissa väreissä, mauissa sekä koristuksissa. Ehkä uunittomuus tekee tästä kakusta yhden lemppareista. Eipä tarvitse vahtia kakkupohjan palamista!

 

 

 

Tämä juhlallinen lakkikakku on historian havinaa Lyytin omista lakkiaisista. Sokerimassasta saa helposti tehtyä juhlavankin kakun.

 

 

Colors, colors, colors!!! Vain mielikuvitus rajana. Keksi bileille teema, kakku tulee perästä...

 

 

Tämä ei selittelyjä kaipaa: kukapa ei rakastaisi suklaata?!?

 

 

 

Joka tapauksessa oli kyse synttäreistä tai Uudesta Vuodesta aina löytyy teemaan sopiva kakku. Samalla tosin huomattu, että niin löytyy myös syöjätkin!

 

P.S. Yksi kakuista on oikeasti Soffin tekemä. Osaatko arvata mikä?



Päivitys Pringleseistä

Tässä yhtenä päivänä me iloiset asukit sekä vieraat päädyimme keskustelemaan Pringleseiden syvimmästä olemuksesta. Nämä purkki perunalastujen kiistattomat kuninkaat jakoivat vahvasti mielipiteitä. Tästä johtuen (sekä vieraiden voimakkaasta painostuksesta johtuen) sovimme, että blogiimme tulee "Pringles päivitys".

Pringlesien tunnusmerkkinä ovat pitkulainen purkki sekä viiksekäs ukkeli- logo. Erona normaaliin sipsiin on valmistustapa. Pringlesit tuotetaan perunasosemassasta, jonka vuoksi ne ovat kaikki valettu samasta muotista ja istuvat purkkiinsa täydellisesti. Herääkin kysymys, oletko koskaan nähnyt palanutta Pringlesiä?

Pringlessien plussat ja miinukset:

+ Pringlesseihin saa kouraistua paljon dippiä
+ Pringlessit mahtuvat kokonaisina suuhun
+ Pringlesseistä voi tehdä ankan nokan
+ Pringlessit ovat aina ehjiä
+ Pringles purkeista voi tehdä lasten kanssa soittimia
+ Pringles purkkiin voi piilottaa kaksi pientä Pirkka-olutta
- Pringlessit eivät ole sipsejä eli "ei ole aitoa kamaa"
- Viimeisten pringlessejen onkiminen purkin pohjalta on täydellinen mahdottomuus
- Pringlessejä on purkissa liian vähän pippaloihin
- Pringlesseissä ei ole palaneita, surullisia, hauskoja ja yksilöllisiä yksilöitä
- Pringlesseillä on järkyttävän ärsyttävä mainos telkussa
- Pringles X-tra maut ovat järkyttävän pahoja
- Logo on ärsyttävä7
- Pringlessejä ei voi imeä pillillä

Suuri Pringles keskustelu on näin ollen avattu ja aiheesta saa toki jatkaa kolmiomme olohuoneen purina nurkkauksessa.

Koska Prinkut ovat boikotissa, joutuu pippaloissa tyytymään näihin...

(Ei mitään tietoa kuka pakotti tähän boikottiin mukaan!)

 

P.S. Suomi-Slovakia 3-0... ja Antzan show menossa. Toimii!!!

Vähän jotain pientä Raphael Herburgerista...

Halusimme yhdessä Lyytin kanssa kunnioittaa Itävallan jääkiekkojoukkueen pelaajaa numero 89 Raphael Herburgeria yhden blogi kirjoituksen verran. Oikeastaan tämän tarinan alkujuuret tunkeutuvat jo jouluun, kun sisarukset Iida ja Soffi saivat loisto idean antaa joululahjaksi sisaruksilleen liput jääkiekon MM-kisoihin. Tämä siksi, että koko poppoo saisi edes kerran elämässään tilaisuuden sanoa käyneensä katsomassa maailmanluokan pelejä. Espoon Bluesin Fun Clubin hienoisella avustuksella saimmekin liput USA-Itävalta peliin, joka pelattiin lauantaina 4.5.2013.

Herburgerin nimeen törmäsimme oikeastaan ensimmäisen kerran siis tässä pelissä ja hänen tekemisiään seurasimmekin Lyytin kanssa silmä kovana. USA voitti toki pelin ylivoimaisesti ja Raphael Herbugerin saldoksi pelissä jäi pelkästään yksi jäähy vastustajan kiinni pitämisestä.

Näillä näytöillä kuitenkin numero 89 jäi mieliimme ja MM-kisa päivityksen yhteydessäkin paneuduimme Raphael Herburgerin sisimpään. (Lyyti yhä edelleen unelmoi Rouva Herburgerin tittelistä).

Kuitenkin vasta Itävallan peli Suomea vastaan nosti Herburgerin pisteet silmissämme taivaisiin. Kyseinen pelihän meni Itävallalta täysin puihin ja se näkyi myös numeron 89 pelityylissä. Herran otsaan kun kasvoi banaani ja hän kävi röyhkeähkösti tökkäisemässä maalivahtimme Ortion kanveisiin. Tästähän kasvoi sitten Melartille banaania otsaan oikea nippu ja pian oli nyrkit heilumassa pitkin jäätä molempien joukkueiden mokkejen katsellessa vieressä. Tottakai tästä tilanteesta joutui Herburger jäähylle (tietenkin myös Melart ja joku randomi Itävaltalainen tasoitukseksi) ja peli jatkui Suomen ylivoimana. Maalia tosin Suomi ei tämän kakkosen aikana saanut aikaan. Tietenkään.

Noh, Raphael Herburger ei jättänyt kuitenkaan pelissä kylmäksi, kun ajassa 42.47 (muistaaksemme) hän ajaa päräytti suoraan Suomen maalille yksinään ja hupskeikkaa lämäsi maalin. Tässä vaiheessa oli Soffin jo pakko ottaa Lyytille puhelua, että kai hänkin on tätä draamaa nyt varmasti toteamassa omin silmin. Hieno tragikoominen näytelmä Itävallan komistukselta tosiaan!

Lyytin tokasut tähän kuitenkin loppukaneetiksi: Siinä on mies kyllä Lyytin makuun, aiheuttaa hämminkiä ja ristiriitaisia tuntemuksia. Lähtisi kyllä tuon pelimiehen matkaan mikä päivä tahansa!

 

Löysimme yhden kuvan Herburgerista USA-Itävalta pelin tiimoilta.

 

Ja Lyytillä meni lippukin rikki, kun Herburger oli niin ihana ja kannustettava!

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin: Hyvää Yötä!!!

Kuumaa Lätkähuumaa!

Nyt se on täällä: jääkiekon MM-kisat! Tämä suomalaisen egon kohottaja, jokakodin jännitysnäytelmä ja yhteisöllisyyden tukiranka pitää hyppysissään sekä tytöt että pojat. Ensimmäistä kertaa elämässään myös kolmion asukit päätyivät kisakatsomoon Hartwallin areenalle. Vastakkain pelasivat jättiläismäinen hurjimus USA sekä pienen piskuinen Itävalta.

Ennen pelin alkua virittäydyttiin tunnelmaan katsastamalla Aurinkokuninkaan uusi hieno patsas, joka komistaa areenan sisäänkäyntiä. Tätä jääkiekon historiallista monumenttia ei voi olla ohittamatta. Patsas hivelee kauneudellaan taivaita.

 

 

Henkisen valmistautumisen lisäksi tärkeää on oikeanlainen varustautuminen. Rekvisiittaa löytyi onneksi kiitettävästi pelipaikalta, joka osaltaan auttoi aikaansaamaan riehakkaan kannustustunnelman. Suuri kiitos Skodalle, joka sponsoroi Itävallan uusimmille faneille liput, poskitarrat sekä mahtavan skodakypärän! 

 

 

 

Jääkiekkokaukalon reunalla kannustamisen tunnelmaan pääsemiseksi istahdimme ennen ensimmäistä erää "limpparille". Löysimme lempipelaajamme Itävallan tiimistä eli # 89 Raphaël Herburgerin.  Lyyti päätyi jo unelmoimaan rouva Herburgerin tittelistä, vain koska kiekkoilija oli niin älyttömän komea. Valitettavasti googlesta ei löytynyt herra Herburgerista minkäänlaista järkevää kuvaa, jolla verestää muistoja. Tämä tragedia valtasi olohuoneemme KUNNES kisakatsomomme special guest Kimi opetti tytöille kuinka googlea käytetään. Saimme onneksemme Herburgerin raavaat piirteet piirtymään takaisin mieliimme. (Päivityksemme tapahtuu hieman myöhässä ja tällä hetkellä jännitetään jo kolmiossamme Suomen ja Ranskan taidonnäytteitä.)

 







 

 

 

Tunnelmaan latautumisen jälkeen pääsimme vihdoinkin katsomoon keskelle Bluesfanien armeijaa. Ennen peliä kajahtivat komeasti molempien maiden kanssallislaulut (Itävallan kansallislaulu jäi esilaulajien kiekunaksi, mutta USA:n tunnetumpi veisu vei hieman jo yleisöäkin mukanaan). Jännittävyyttä peliin toi Itävallan kaksi pikamaalia ensimmäisen kuuden minuutin sisään. Tämä yllätti katsomon totaalisesti ja sai Itävaltaa suosivat ainakin mukaan peliin.

 



 

 

Käytännössähän USA vei pelin totaalisesti. Lopputulos 5-3 oli jokseenkin arvattava, tosin moni suomalainen käytävillä pohdiskeli yllättyneenä iloisesti Itävallan pelanneen pirteästi. 

 

Nyt jatkamme jännitystä kannustamalla Leijonia voittoon. Tämän hetkisen tilanteen mukaan Suomi on johdossa 2-0 eikä Hietanen ole yhtään kyydissä. Kukkonen on myös ihan pihalla, eikä kiekkoa saisi hänelle antaa. Lyytin käy sääliksi silti ranskalaisia: ne tulee surullisiksi häviöstä kuitenkin.

 

Googlettelemme samalla Herburgerin taustatietoja. Valitettavasti suurin osa infosta on kuitenkin saksaksi, joten Lyyti tyytyy ihailemaan pelkkiä kuvia. Ajatuksena on myös yhteinen lemmikkihamsteri Herburgerin kanssa. Nimeksi tulisi Fat Hamster Herburger. 

P.S. Kuka ihme valitsee Tamille vaatteet? TV räjähtää kohta järkytyksestä!

Yllätyyys!

Olipa kerran pienen pieni poika, joka syntyi iltatähdeksi. Perheessään pojalla oli vanhempien lisäksi pelkästään isosiskoja ja leikit toteutuivat usein tyttöjen ehdoilla. Tästä on nyt kulunut 19 pitkää vuotta, eikä tuo poikakaan enää ihan pieni ole. Silti leikit toteutuvat edelleen siskojen mukaan (ainakin, jos on kyse syntymäpäiväyllätyksistä!).

Oli siis perjantai päivä. Pikkuveljellä oli tieto, että tänään tapahtuu jotain ihmeellistä ja yllättävää, mutta kaikki oli vielä aamusella mysteerisenverhon takana. Pitkin päivää pikkuveli soitti isosiskolleen töihin, moneltako lähdetään, millaiset vaatteet pitää olla, ehtiikö käydä kaupassa...

Viiden aikoihin iltapäivällä auto hurahti käyntiin ja matka alkoi kohti illan seikkailua. Ensimmäinen kohde oli villi Tropicario, jossa pohdittiin uusia kotieläimiä. Lyyti tosin kiersi lähes kaikki häkit kaukaa, ainoastaan kilpikonnat olivat sopivan myrkyttömiä ja limattomia siskon mieleen.

 

Veli taas oli täydellisen lumoutunut käärmeistä ja tuijotteli niitä kuin pikkupoika!

 

 

 

Näiden kuvien ja tunnelmien jälkeen Lyytin ilme oli lähinnä tämä:

 

 

Onneksi löytyi Tropicariosta jotain siskonkin mieleen...

 

 

Käärmeet ja kilpparit eivät olleet ainoita elukoita, jotka asustivat Tropicariossa.

 

 

Tämä kroko oli kyllä enemmän sitä mieltä, että Soffi olisi mukava välipala, kun sen puhelimensa kanssa siinä häkin edustalla noin herkullisesti heiluu...

 

 

...ja toinen siskohan tykästyi ennemmin liskoihin!

PUS! PUS!

 

Tropicarion viidakko jäi kuitenkin taakse ja suunta kohti ruokailua. Synttärisankarin päätöksellä suurta nälkää näkevät lapsukaiset suuntasivat yhdessä Hesburgerin iloiseen ja pirteään kulinaaristiseen keittiöön. Suru tuli Lyytille kuitenkin, kun liian kovassa nälässä haarukka mennä rapsahti poikki. Kehitysehdotuksena Hesburgerille tukevammat haarukat, kun Lyyti tulee käymään, meno on aivan liian villiä, kun yritetään päästä haarukalla pöydänkin läpi!

 



 

Loppuillan huipennuksena oli Stand Up-esitys Kulttuuritalolla. Esiintyjänä oli the one and only Sami Hedberg, joka nauratti yleisöään kahden tunnin ajan. Vatsalihakset olivat kovilla sekä suupielet repeämispisteessä, mutta oli kyllä sen arvoista! Koko viikonlopun ovatkin sitaatit lennelleet ja paikalla olleet saaneet extra huvitusta!

 

Kiitos Sami!

 



Lyyti katselee nyt missejä televiisiosta ja pohtii syvällisesti: "Kuka V***u haluaa Miss Suomeksi?!?" Ja silti tätä täytyy katsella. Kohta iltapukukierros alkaa, mutta sitä ennen vielä kaikki missit bikineissä! Ja Soffi todellakin on kysellyt jo muutamaan otteeseen, etteikö kanavan vaihto olisi paikallaan. Kaukosäätimen valtiaan mielestä ilmeisesti ei. Kärsimys jatkukoon!

 

Vappu, vappu, vappu!

Kevään ensimmäinen kirpeän kupliva juhla on nyt sitten saatu päätökseen. Vappu on koko kansan juhla. Lapsiperheet lähtevät yhdessä ilmapalloineen ja saippuakuplineen kävelylle katsomaan kaupungin juhlahumua. Nuoret ryhmittyvät joukkioiksi keväiselle nurmikolle viettämään aikaa hyvässä seurassa. Opiskelijat lakittavat patsaita, kastavat uusia tulokkaita ja levittäytyvät kaduille haalareissaan tuoden sateenkaaren värit esille. On marsseja politiikan ja aatteiden puolesta, löytyy makkarakojuja, vappuhiihtoa viimeisellä palstalla lunta sekä hassuja hattuja ja serpentiinejätietenkään unohtamatta.

Tämä vappu meni Soffilla aika surkeasti sohvan perukoilla leffoja katsellen ja vatsatautia parannellen. Vappu tunnelmaan pääsi jokseenkin kämppiksen Lyytin panikoimisella vappujuhlasta. Onko hyvät housut, onko tukka hyvin, mitkä kengät, menikö lakki vinoon... Lista on loppumaton. Lopputulos on kyllä ihan hyvä ottaen huomioon, että Soffin mielipiteet olivat vaisuja vällyjen alla.

Vappu vuonna 2013

 

 



 Illan edetessä Soffi päätyi nostalgisessa puuskassaan selailemaan feispuukin vanhoja vappukuvia. Kuvia löytyi surkeasti (jäihän muutama Suomen kevät kokematta Nepalin ja Ghanan reissujen vuoksi). Samalla kuitenkin huomasi kyllä kuinka ikävä onkaan takaisin railakkaaseen opiskelijaelämään, jossa sosiaalinen elämä pyöri villisti myös haalareiden ympärillä. Nyt keltaiset haalarit ovat haudattuna laatikon pohjalla eikä enää ei tarvitse miettiä ehtiikö vielä hakea uusimman haalarimerkin.

Vappu vuonna 2009

 

 

ja vuonna 2012 (huomaa Manen

serpentiinihärpäkkeet)

 

Muistelut on kuitenkin nyt muisteltu ja aika katsella eteenpäin. On päästy jo toukokuuhun, joten heräillään jälleen yhdessä realiteetteihin ja puserretaan ajatus takaisin Criminal Mindsiin (kyllä Lyyti on päässyt jo kauteen nro 6 ja edelleen silmät sikkuralla arvailee murhaajia).

P.S. Lyytin terveiset: Lyyti tukehtui munkkiin, kun söi niitä liikaa. Oli makoisat munkit.